|
En taida olla joutunut tällaiseen poliittiseen rumputuleen aiemmin, vaikka
luulin jo kokeneeni politiikan synkimmät puolet tähän mennessä. Kerroin
julkisuudessa avoimesti sen, että minua houkuteltiin keskustaan vaalien jälkeen
ja nyt tämä on kääntynyt kummallisesti niin, että minä olisinkin ollut
aloitteentekijä. Pöh.
Totuuden torviksi ovat julistautuneet keskustan puoluesihteeri ja henkilö,
joka selvästi suhtautuu minuun naisena kuin halpaan makkaraan. Tamperelaisena
tietysti toivoisin, että suhtautuisi edes kuin mustaan makkaraan.
Kun olen lukenut näitä ulostuloja, alan uskoa siihen, että joku on todellakin
puhunut puolestani - ilman valtakirjaa. Olen ihmeissäni siitä, kuinka joku on
voinut nimissäni ilmoittaa, että vaihtaisin puoluetta, jonka aatemaailmaan olen
kasvanut, suorastaan syntynyt.
En koe itseäni henkisesti tai politiikkona heikoksi, mutta huomaan sen, että
minunkaan hartiani eivät tahdo kaikkea kantaa. Kuka tahansa näyttää voivan
julkisuudessa puhua nimissäni ja se on uutinen.
Mietin sitäkin, voisiko tämä olla mahdollista, jos kysymyksessä olisi
miespuolinen kansanedustaja. Olisiko julkinen kiirastuli sama, jos joku
ilmoittautuisi asianaiseksi miehelle, joka on ikään kuin ollut vaihtamassa
puoluetta.
Tiedän omat vikani. Niistä pahin on, että olen luottanut liikaa ihmisiin,
jotka eivät ole luottamuksen arvoisia. Mutta tästä kaikesta olen oppinut ja
kovat oppirahat maksanut. En enää suostu politiikan liepeillä hyörivien
suhareiden höynäytettäväksi.
Raskainta tässä ovat minulle tulleet henkilökohtaiset viestit hämmentyneiltä
ihmisiltä. Miten tähän voi vastata muuten kuin sanomalla, että en ole edes
koskaan miettinyt moista. Voimia antaa Sylvi Kekkosen miete: "Antautumalla
aatteelle hukuttavat ihmiset pienen minuutensa aatteen suuruuteen".
Tänään on Pitkäperjantai. Hän sanoi silloin: "Anna heille anteeksi, sillä he
eivät tiedä mitä tekevät." |
