Voit lukea täältä päiväkirja-merkintöjäni, joissa pohdiskelen päivittäisiä tapahtumia kuin myös ajankohtaisia ilmiöitä

Marjan Blogi » 2007

Helmikuu 2007

26.2.2007 Huippuyliopistoja, mutta millä ehdoilla?

Viime viikolla julkistettiin ehdotus suomalaisen huippuyliopiston perustamisesta Teknillisen korkeakoulun, Helsingin kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun pohjalle. Ajatus maailman kärkiluokan huippuyksiköstä on sinänsä mainio, sillä uusien innovaatioiden synnyttämiseen ja niiden hyödyntämiseen tarvitaan alan ehdotonta huippua olevia korkeakouluja. Monissa eri yhteyksissä on todettu, että koulutuksemme on kansainvälisesti arvioituna korkeatasoista. Samaan hengenvetoon on huomautettu, että pärjääminen johtuu pääosin siitä, että me olemme keskimääräisen hyviä; ihan huonot puuttuvat mutta sama pätee huippuihinkin.

Tulevaisuuttamme tehtäessä keskinkertaisuus ei mielestäni riitä. Kehityksen vetureiksi tarvitaan huippuja uusien ideoiden synnyttämiseksi ja niiden muuttamiseksi tuotteiksi sekä palveluiksi. Korkeakouluverkoston rakenteellinen kehittäminen on yksi seuraavan vaalikauden merkittävimmistä tehtävistä. Meidän tulee kansallisesti sopeuttaa koko korkeakoulujärjestelmä vastaamaan pienentyvien ikäluokkien kouloutustarvetta ja kansainvälisen kilpailun asettamia vaatimuksia. Siinä yhteydessä on ratkaistava myös huippuyliopistokysymys. Se tarkoittaa samalla päätöstä jonkinlaisesta "nokkimisjärjestelmästä", jossa panostetaan nykyistä voimakkaammin muutamiin koulutuksen ja -tutkimuksen keskittymiin.

Nyt esitetyssä mallissa huippuyliopiston ylläpitäjäksi suunnitellaan säätiötä, jonka peruspääomaksi valtio laittaisi 500 miljoonaa euroa ja teollisuus 200 miljoonaa. Mistä tämä 500 miljoonaa löytyy, sitä sopii kysyä. Jos lisärahoitus pääkaupunkiseudulle tarkoittaa rahoituksen pienentymistä Tampereen korkeakouluilta ja yliopistoilta, olen vakavasti huolissani. Minusta Suomessa tarvitaan pääkaupunkiseudun ulkopuolisia huippuosaamiskeskuksia ja Tampere on yksi niistä. Korkeakoululaitoksen kehittämiseksi tarvitaan kokonaisstrategia, johon yksittäiset heitot eivät sovi. Varsinkaan sellaiset, joiden rahoitus rakentuu olemassa olevan rahan uusjakoon muiden kustannuksella. Ja entäpä jos panostetaankin väärälle alalle. Suomalaisen hyvinvoinnin perustana pitää mielestäni olla yhden tukijalan sijaan tukevampi pohja, jolloin rakennemuutokseen voidaan vastata.

Samalla tavalla elinkeinoelämän lupailemat 200 miljoonaa ovat mitä ilmeisimmin yritysmaailman korkeakoulumaailmalle jaossa olevan rahan uudelleen suuntaamista. Senkään sektorin noin merkittävään lisäinvestointiin on vaikea uskoa kun samanaikaisesti yritysmaailman tutkimus- ja tuotekehityspanostukset Suomessa ovat laskussa. Pirkanmaalainenkin elinkeinoelämä tarvitsee omat korkealaatuiset korkeakoulunsa aluevaikuttamisen tarpeisiin sekä kansainvälisesti kilpailukykyisen koulutuksen tarjoamiseen.

Tulevalla vaalikaudella tehdään uusi koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma, johon korkeakoulujen rakenneratkaisut on sovitettava. Pirkanmaalaisena minusta siihen ratkaisuun pitää sisältyä vahva tämän alueen korkeakoulukeskittymä.

19.2.2007 Vaali-innostuksen nostaminen on ehdokkaiden ja puolueiden tehtävä.

Helsingin Sanomien julkaiseman gallupin tulos antaa syvän aiheen kansanedustajille ja puolueille itsetutkisteluun.

Kysymys kuuluu, onko esimerkiksi pääministerin salarakkaan julkisuudessa vellominen ja sähköisen median viihteelliset vaaliohjelmat nakertaneet pahanpäiväisesti ihmisten halun äänestää, valita suurella joukolla edustajansa eduskuntaan?

Valtakunnan suurin sanomalehti kertoo, että suomalaisten kiinnostus maaliskuussa pidettäviin eduskuntavaaleihin hiipuu hiipumistaan.

Huolestuttavaa on se, että nuorten äänioikeutettujen into on pohjalukemissa. Tämä viestii siitä, että tulevaisuuden toivomme eivät luota politiikkaan eivätkä vaikuttamisen aitoon mahdollisuuteen. Ikäryhmällä ei synny traditiota osallistua ja kantaa yhteiskunnallista vastuuta. Tiettyjen ikäryhmien ihmisille uurnilla käyminen on oikeus ja kunnia-asia.

Murheellista on sekin, että muiden muassa työttömät passivoituvat. He jättäytyvät pois kaikesta osallistumisesta yhteiskuntaan. Miksi paremman huomisen luominen ei innosta? Tästä syystä arvostan entistä enemmän oman puolueeni runsas vuosi sitten viljelemää teemaa, jossa presidentinvaalissa puhuttiin Sauli Niinistöstä työväen presidenttinä. Meillä on aito ja palava halu luoda työtä ja toimeliaisuutta kansakuntaan, jonka hyveisiin toimeliaisuus on kuulunut kautta aikojen.

Nyt katseeni ja toiveeni ovat kaikissa kansanedustajaehdokkaissa ja tiedotusvälineissä, jotta ne vakavoituisivat ja nostaisivat julkisuuden valokiilaan merkityksellisiä ja kiinnostavia asioita, joilla tehdään politiikalle ja kansakunnalle hyvää tulevaisuutta.

15.2.2007 Demareiden lupaukset tamperelaisille

Tampereen demarit ovat laatineet ponnekkaan kunnallispoliittisen ohjelman. Kaikille kaikkea, rahasta viis, tuntuu olevan ohjelman poliittinen sanoma. On hienoa, että demarileirissä on viisauden valo syttynyt nyt kun ovat omaehtoisessa oppositiossa. Miksiköhän se lamppu ei palanut niiden vuosikymmenien aikana, joilloin heillä olisi ollut valta ja voima toteuttaa kaikki ajatuksensa?

Vaikka Tampereen kaupungin talous on edelleen vahva, ei meillä ole syytä vallattomaan rahankäyttöön. Menojen nousu etenkin suurissa tehtäväkokonaisuuksissa kuten terveydenhoidossa ja sosiaalitoimessa on huolestuttavan voimakasta. Eikä menoihin ole muutosta näkyvissä, sillä kaupungin väestö vanhenee ja tarvitsee hyvät peruspalvelut. Siksi muihin rahanreikiin on syytä suhtautua varauksella, olkoot kuinka hyviä asioita sinänsä.

Paras turva hyville peruspalveluille on vahva kaupungin talous. Menojen kasvun on oltava matalampaa kuin tulojen kasvun. Investointeihin pitää suhtautua kriittisesti. Niiden osalta tulee keskittyä hankkeisiin, jotka parantavat kaupunkilaisten hyvinvointipalveluja tai kaupungin elinvoimaa. Jos kaupungin talous päästetään vapaaseen pudotukseen ovat peruspalvelut uhattuna. Siksi menokurin on oltava tiukka. Samalla on muistettava tulojen kasvattaminen: tuloksekas elinkeinopolitiikka tuo Tampereelle työpaikkoja ja uusia veronmaksajia.

Vaalien alla kuuluu tehdä erilaisia ohjelmia ja julistuksia, antaa lupauksia. Niissä on kuitenkin pidettävä realismi mukana, äänestäjiä ei saa johtaa tarkoituksella harhaan lupaamalla vastuuttomasti kaikkea hyvää. Äänestäjien muisti on kuitenkin onneksi lyhyt, edellisten vaalien puheet on jo kauan sitten unohdettu. Muistatteko, kun Kokoomuksen veronkevennyslinja ajaa demarien mukaan hyvinvointiyhteiskunnan perikatoon? Vaalien jälkeen he hallituksessa toteuttivat paljon suuremmat verohelpotukset ja tässä olemme! Hyvinvointipalvelut ovat edelleen olemassa ja voimissaan. Kokoomus oli siis oikeassa. Tai Keskustan lupaamat kansaneläkkeiden mahtavat korotukset, niistäkin on vain lämmin muisto jäljellä.

Kuka arvaa näiden vaalien pahimmat vedätykset?

9.2.2007 kansalaisten turvallisuuden tunne koetuksella

Sisäministeriön valtiosihteerin Kari Salmen (sd) työryhmä antaa tuoreessa mietinnössään jäätävää kyytiä nykyiselle poliisipiirijärjestelmälle. Salmen työryhmän esityksen toteutuminen merkitsisi runsaan 60 poliisipiirin lakkauttamista. Uudistuksen jälkeen Suomessa olisi vajaat 30 poliisipiiriä.

Mammuttia perustellaan poliisin työn tehostamisella ja palvelujen turvaamisella koko maassa. Varoituskellot soivat, ainakin minulla. Tuoreessa muistissa ovat esimerkiksi aluehälytyskeskusten ongelmat, jotka johtuvat nimenomaan suuruuden kurjimuksesta. Aluehälytyskeskuksissakin jouduttiin rankkaan jälkiselvittelyyn, joka johti ylimmän johtajan lähtöön.

Viime vuosina eri puolilta maata on kantautunut tietoja tapauksista, joissa poliisin saatavuus on ollut vaikeaa. On hyvä muistaa, että kansalaiset kokevat poliisin läsnäolon turvallisuuden takeeksi. Äskettäisessä tutkimuksessa suomalaiset ilmaisivat, että poliisi on instituutio, johon voimallisimmin luotetaan.

Toimintojen uudelleen järjestely on perusteltua, jos sillä poistetaan päällekkäisiä toimintoja, saadaan aikaan aitoja uudistuksia hallinnossa, ja näin vapautettua resursseja poliisien perustyöhön. Tavoite kustannussäästöistä ei saa kuitenkaan olla tärkeämpää kuin kansalaisten turvallisuus.

8.2.2007 Pendolino petti jälleen – resiinatkin nopeampia

Pendolino oli taas eilen tapansa mukaan myöhässä. Kyllä sapetti mennä Kuruun illalla vaalitilaisuuteen melkein tunnin myöhässä VR:n takia. Nyt huomaan sen, että ihmisten sietokyky VR:ää kohtaan on äärirajoillaan: sähköpostiini on pukannut kiukkuisia viestejä. Sirnön ehdottamat kimppakyydit kansanedustajille ei ole ratkaisu pulmaan – tulisi edustajan kantaa huolta muistakin liikkujista, ei vain itsestään. Sitä paitsi olisi kyllä melkoinen homma ruveta meillekään kimppakyytejä järjestämään: yhden kansanedustajan aika siinä sirkuksessa menisikin rattoisasti!

Olen ihmetellyt sitä, ettei VR:ää ole laitettu korvaamaan ihmisille aiheutettuja ongelmia – vähintä mitä voisi tehdä, on maksaa lipunhinta takaisin myöhästelyn takia – tai edes kahvit ihmisille, jotka joutuvat seisomaan pitkin käytävillä siksi että oma juna jäi tiistaina kokonaan Tampereen asemalle. Kyllä kiukuttaa matkustajien puolesta!

8.2.2007 Vallaton vai puolivallaton presidentti

Väli-Suomen sanomalehtien Suomen Gallupilla teettämä mielipidekysely osoittaa, että kansalaiset haluavat säilyttää Presidentti-intituution. Lisäksi ollaan vahvasti sitä mieltä, että maassa on oltava päämies, jolla on aitoa ja oikeata valtaa. Maan ykköshenkilön ei pitäisi olla pelkkä seremoniamestari. No nythän presidenttimme on arvojohtaja – missä sekään näkyy? Montako arvokeskustelua presidentti Halonen on aloittanut?

Ja mitä ulkopolitiikkaan tulee, nykyinen presidenttimme on lähinnä sotkenut välimme sekä USA:han, että Venäjälle. Tässä mielessä olisi parempi pysyä vaan kotimaan kamaralla. Ihmettelin taannoin sitäkin, kun Putin kävi Suomessa: touhuttiin että presidenttimme sopi rekkajonoja ja kävi kahdenkeskisiä keskusteluja automatkalla lentokentältä kokouspaikalle - taisivat puhua säästä tunnin – ainakaan rekkajonot eivät hävinneet minnekään.

7.2.2007 Pelkkä äänen pitäminen ei riitä
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue huutaa eduskuntavaalikampanjassaan, että "Me pidämme ääntä puolestasi".
Mainostauluihin on ilmestynyt jo lakanoita, jotka synnyttävät mielikuvaa, jonka mukaan puolue tietää, mikä kansalaisille on parhaaksi. Ihmiseltä ei tarvitse kysyä mitään. Yksilöä ei kannata kuunnella.
Äänestäjien kannattaa katsoa puolueiden viestejä tarkasti ja miettiä niiden syvällistä sanomaa. Kokoomuksen korvakampanjan aikana kävi erittäin selväksi se, että jokaisella meillä on mielipide, ja useat tulivat sen myös minulle kertomaan. Puolue, joka kuuntelee kansalaisia ja tekee politiikkaa kansalaisten toiveiden mukaan, on varmasti parempi kuin puolue, joka kuvittelee tietävänsä mitä ihmiset haluaa, tekee valmiin muotin kaikille ja asettaa ihmiset niihin.

Minun mielestäni Suomi tarvitsee lainsäätäjikseen ja vastuunkantajikseen päättäjiä, jotka ovat koko kansan asialla. Yhteisen isänmaan rakentamisessa ja hyvinvointiyhteiskunnan kehittämisessä on otettava huomioon kaikki ihmiset. Heitä ei saa erotella jyviin ja akanoihin.

6.2.2007 Sovitko sinä demareiden muottiin?

Meidän mielestämme Me tiedämme parhaiten mitä sinä haluat. Älä yritä sopertaa "minä ajattelin, minä haluaisin… " Se saattaa vaarantaa maan sisäisen turvallisuuden!

Näin on demareiden kampanja rakennettu. Tämä kuvastaa myös laajemmin demareiden tapaa ajatella. Kaikkien tulee sopia samaan muottiin. Demarit ylpeilevät sillä, että meillä on tasapäistävä peruskoulu, vanhusten palvelut ovat samat kaikille, päivähoitopalvelut tarjotaan kaikille samanlaisina. Koko järjestelmä on rakennettu niin, että keskimäärin kaikilla on yhtä hyvä tai huono olla.

Mutta entä jos olet hiukan erilainen kuin keskivertokansalainen?

Oletko sinä se ikäihminen, joka haluat valita sinulle sopivimmat palvelut? Palveleeko päiväkotien tarjonta sinun hoitotarpeitasi, jos perheessänne on kaksi vanhempaa, joiden työaika ei ole aina tasan 8-16? Onko lapsesi hiukan paremmin tai huonommin koulussa menestyvä, joka tarvitsisi hiukan eriytettyä opetusta tukemaan osaamisen kehittymistä?

Meille Me on tärkeintä. Sinä et meitä kiinnosta.

Tässä demarien vaalikampanjan ajatuksia hieman avattuna. Kun vastakkain asetellaan Me ja Minä, on kyseessä hahmottoman ja kasvottoman byrokratian ja Sinun omien tarpeidesi ja halujesi vastakkainasettelu. Tarkoituksena demareilla on tietysti pelotella äänestäjiä kohtalokkailla seurauksilla, jos Kokoomus pääsee valtaan.

Ajattelevaan ihmiseen ei tällainen pelottelu tehoa, sillä Kokoomuksen esittämä teema vastuullisesta markkinataloudesta sisältää ajatuksen yhteisvastuullisuudesta, heikoimmista huolehditaan. Heikoimmassakaan asemassa olevat eivät ole samanlaista massaa, vaan yksilöitä erilaisissa elämäntilanteissa. Samalla korostamme ihmisten omaa vapautta päättää asioistaan. Haluamme luoda sellaisen yhteiskunnan, jossa jokaisella on mahdollisuus valita itselleen sopivia palveluja ja elää omien, erilaistenkin ratkaisuiden mukaan. Siihen meillä on oikeus, sanoivat demarit mitä tahansa.

4.2.2007 Kansan mielestä Kokoomus osaa

Suomen Gallup tutki Helsingin Sanomien toimeksiannosta kansalaisten käsityksiä siitä, minkä asioiden hoitajana kukin puolue on paras osaaja. Suomalaiset arvostavat omaa puoluettani, kokoomusta, Euroopan unionin asioiden hoitajana, energian saantiin ja hintaan liittyvien ongelmien hoitajana, koulutusasioiden hoitajana ja rikollisuuden torjuntaan liittyvien asioiden hoitajana.

Yhteistä noille teemoille on turvallisuus. Kokoomus on onnistunut vastuunkantajana kohentamaan hyvinvointiyhteiskuntaa kokonaisvaltaisesti ja tasapuolisesti. Euroopan unionin jäsenyys on merkinnyt Suomelle erittäin paljon. Hyödyt ovat konkretisoituneet esimerkiksi talouden vakautena ja ennustettavuutena.

Energiakysymykset ovat viime aikoina olleet aiheesta paljon esillä. Uskon, että aihe on pinnalla tulevalla vaalikaudellakin, sillä eduskunta joutuu tekemään ratkaisun ydinvoiman lisärakentamisesta. Lainsäätäjät joutuvat taatusti puuttumaan myös jakekuverkkomme ylläpitoon liittyviin asioihin, sillä energiayhtiöt eivät ole huoltaneet ja rakentaneet niitä sellaisessa tahdissa kuin huolto- ja käyttövarmuus olisivat edellyttäneet. Myös energian hinta on asia, josta lähivuosina väännetään kättä. On muistettava, että Suomessa sähkö on perushyödyke, jota jokainen tarvitsee paljon muun muassa asuntonsa lämmittämiseen.

Suomalaista osaamista arvostetaan. Meidän koulutusjärjestelmistä valmistuneet ja työelämässä hioutuneet huippuosaajat ovat arvostettuja osaajia niin virkamiehinä kuin elinkeinoelämän huipputehtävissä. Hyvinvointi yhteiskuntamme rakentaminen ja kansainvälisen kilpailukyvyn rakentaminen on perustunut ja tulee jatkossakin perustumaan kaikille avoimeen ja laadukkaaseen koulutusjärjestelmään. Tulevaisuus rakennetaan tiedolle ja osaamiselle.

Suomi on turvallinen maa. Sisäinen ja ulkoinen turvallisuus on hyvin hoidettu. Meillä myös Tasavallan Presidentti voi jalkautua kansan keskuuteen ilman, että turvallisuuden takeeksi on rakennettava mammuttimaisia suojajärjestelmiä. Laajemmassa mielessä turvallisuusteemaan liittyy sotilaallinen puolustus. Euroopan unioni kehittää sotilaallista yhteistyötä ja toteuttaa uusia turvajärjestelmiä. Ratkaisua odottaa jäsenyytemme Natossa. Sille suurella todennäköisyydellä sanotaan kyllä. Minä ainakin.

3.2.2007 Kuka puolustaa Pirkanmaata?

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue haluaa maalisvaalien jälkeiseen hallitukseen Helsinki-ministerin. Isot eduskuntapuolueet näkisivät mielellään, että pian kirjoitettavassa hallitusohjelmassa olisi lisäksi erityisesti korvamerkittynä Helsingin seudun tarpeet.

Molemmat ehdotukset tarjoavat paljon pohdittavaa ja kirvoittavat runsaasti lisäkysymyksiä. Ainakin kehäkolmoisen ulkopuolelta asuvan päässä.

Helsinki-lähtöisten ideoiden peiliksi sopii erinomaisesti Pirkanmaa, monella mittarilla Suomen menestyvin ja eteenpäin porhaltava kasvumaakunta. Täällä hyvinvointi ja laaja kehitystyö on tehty neljän viime vuoden ajan ilman vaalipiiristä olevaa valtioneuvoston jäsentä, ministeriä.

Suosittelenkin, että muiden muassa sosialidemokraatit nostaisivat yhtä innokkaasti esille vaatimuksen siitä, että hallituksessa toteutuu maantieteellinen tasa-arvo ja painoarvoltaan merkityksellinen alue ei jää ilman salkunhaltijaa.

Euroopan unioni on ponnekkaasti ajanut niin sanottua kaupunkipolitiikkaa. Sen rantautumisen soisi tapahtuvan Suomessakin. Hallitusvetoinen kaupunkipolitiikka vahvistaa maan eri puolilla sijaitsevia kaupunkeja ja niiden kehyksessä olevia kuntia. Kaupungistuminen toteutuu voimakkaasti. Ihmiset hakeutuvat keskuksiin, joissa on työtä ja palvelut. Tämä on koettu ja nähty kymmenen viime vuoden aikana.

Helsinki ja pääkaupunkiseutu ovat Suomelle elintärkeitä, mutta niin ovat muutkin kaupungit ja keskukset. Pärjäämisen edellytykset luodaan kestävästi ja tasa-arvoisesti, kun valtiovalta luo voimavaroja kaikille tasapuolisesti.

Tähänkin asiakokonaisuuteen sopii mainiosti kokoomuksen eduskuntavaaliteema vastuullisesta markkinataloudesta.

2.2.2007 Eduskuntavaaleihin pontta ja potkua

Sähköiset viestimet vaikuttavat merkittävästi kansalaisten mielipiteisiin. Tämän vuoksi ei ole yhdentekevää, miten muiden muassa puolueiden puheenjohtajat esiintyvät vaaliohjelmissa, jotka käynnistyivät eilen torstaina Ylen TV1:ssä. Tenttejä ja keskusteluja lähetetään vielä runsaasti ennen varsinaista vaalipäivää 18. maaliskuuta.

Helsingin Sanomien teettämä galluptutkimus osoittaa, että ihmisten äänestysinto on valitettavan alhaalla. Vähäistä osallistumisaktiivisuutta ei nosta korkeammalle tasolle ohjelmat, jollaisesta menneenä torstai-iltana saatiin esimakua. Puolueiden puheenjohtajat, kansakuntamme keskeiset mielipidevaikuttajat, kylpevät sanahelinässä ja latteassa fiiliksessä. Oikeat ja merkitykselliset asiat ovat tipotiessään. Tunnelma paremminkin maan alla kuin taivaissa.

Kansa janoaa totuuksia. Ihmiset odottavat konkreettisia pelinavauksia. Puolueiden kannattajat vaativat erottumista. Suuri yleisö perää faktaa.

Missä ovat rohkeat esiintulot? Missä piilottelevat viriilit ideanikkarit? Missä työskentelevät Suomen-tekijät?

2000-luvun Suomi kaipaa persoonallisia valtiomiehiä. Henkilöitä, naisia ja miehiä, joiden nimet ja teot hakataan kiveen.

Vaalit ovat merkityksellinen tapahtuma. Niihin on saatava tulta ja tappuraa. Kun asiat tappelevat eivätkä ihmiset, kansa näkee, että olemme sivistysvaltiossa. Kun kaikki eivät ole samaa mieltä, ihmiset tuntevat, että suomalaisilla ja Suomella on toivoa.

1.2.2007 Tämä hallitus on pätkätöiden luvattu hallitus

Hallituspuolueiden riemuksi maamme talous kasvaa ja kehittyy niin, että uusia työpaikkoja on syntymässä hallitusohjelmassa kaavaillut 100.000. Totuus paljastui nopeasti, kun kävi ilmi että niistä puolet on pätkä- tai muita epätyypillisiätyösuhteita. Totuus työllistämispolitiikasta on ollut selvä jo vähän aikaa; pelkkiä pätkötöitä, turhia kurssituksia ja koulutuksia...Tämäkö on sitä työelämän kehittämistä, jonka demarit ovat omimassa vain itselleen?

Kataisen näkemys vaihtoehtojen ja avoimen keskustelun avaamisesta työllisyyspolitiikassa on kannatettavaa, sillä demarivetoinen politiikka ei voi olla kenenkään etu pidemmän päälle - demarit ovat jämähtäneet paikoilleen.

Vastuulliseen markkinatalouteen kuuluu työpaikkoja luovien tahojen toiveiden kuuleminen. Oppisopimuskoulutus on esimerkki, siihen kaivattaisiin lisää resursseja koska tulokset ovat hyviä.

Vaaleissa on kysymys mitä suurimmassa määrin tulevan työllisyyspolitiikan linjoista. Jatkammeko samaa linjaa, ihmisten pyörittämistä kursseilla ja muissa tilapäisissä ja keinotekoisissa "töissä" vai uskallammeko murtaa ideologiset rajat ja hakea parhaat keinot työllisyyden hoitoon?

1.2.2007 Etelä-Pirkanmaa sai murusia

Etelä-Pirkanmaa sai kuin lohdutukseksi murusia hallituksen pöydästä kun rahoja jaettiin äkillisistä rakennemuutoksista kärsiville alueille. Vaalien läheisyys näkyi päätöksessä, Joensuu oli sopivasti otsikoissa ja muuten mentiin ministerien kotimaakuntiin. Keski-Suomihan on tunnettu rakennemuutosalue - Pekkarinen on aina huolehtinut tästä. Etelä-Pirkanmaan ja etenkin Valkeakosken ongelmat olisivat vaatineet paremman huomioimisen!

Onneksi valtioneuvosto hyväksyi samassa kokouksessa uudet linjaukset EU:n tukirahojen käytöstä. Niiden myötä Valkeakoskelle, Etelä-Pirkanmaalle ja koko Pirkanmaalle aukeaa mahdollisuus kehittämistoimintaan, joka on aivan eri mittaluokassa kuin rakennemuutosrahat.

Etelä-Pirkanmaalle on edelleen jatkettava osaamis- ja koulutusasioiden kehittämistä Hämeen ammattikorkeakoulun yhteydessä, kehitettävä yrityksiä entistä parempaan iskuun ja tehtävä seudusta entistä viihtyisämpi asuinalue niin nykyisille kuin uusillekin asukkaille. Tähän on EU:n ja valtion rahaa saatavissa, mutta kuntienkin on löydettävä oma osuutensa.

Kyllä on surullista, ettei hallituksessa ole omaa ministeriä Pirkanmaalta pitämässä puolia - tässä se taas nähtiin!