|
21.1. llmastonmuutoksesta ja
vielä hieman pappeudesta
Olen saanut jonkinverran palautetta
blogistani koskien naispappeutta. Teinkin sen tarkoituksella riittävän
kriittiseksi, jotta se herättäisi keskustelua. Hyvä niin.
Jos jollekin
jäi liian negatiivinen kuva siitä miten suhtaudun kirkkoon, niin haluan nostaa
esille myös erittäin positiivisia asioita: kirkko tekee laajaa ja hyvää
diakoniatyötä syrjäytyneiden keskuudessa ja kuuntelee aidosti ihmisten hätää
arjessa - tästä kirkolle erityiskiitos! Olin juuri lauantaina ystäväni kanssa
tutustumassa Hervannassa lasten ja nuorten päiväkeskukseen, jota kirkko
ylläpitää ja se on kyllä erittäin arvokasta ja hyvää työtä. Tätä puolta pitäisi
ehdottomasti tuoda myös esille tuon kuluneen naispappeus -keskustelun sijaan.
Valitettavaa on aina vaan se,
että yksikin työntekijä voi pilata hyvän ilmapiirin työyhteisössä ja
valitettavasti näin oli nyt kyseisessä tapauksessa käynyt: mitenkäs se vanha
sanonta kuuluikaan? Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa......
Viittauksellani isä Mitroon tietenkin tarkoitin käytävää yhteiskunnallista
keskustelua ja arjessa elämistä, missä hän on ollut mielestäni hyvä - näkyihän
muuten iltalehden vaikuttajalistalla myös isä Mitron nimi monen poliittisen
vaikuttajan edellä. Moni muukin Suomalainen on siis kanssani tismalleen samaa
mieltä.
Ilmastonmuutos nousi
keskusteluun
Ylen taloustutkimuksella teettämä
kysely ilmastonmuutoksesta oli kyllä mielenkiintoista luettavaa ja nyt
näyttääkin siltä, että kaikki tiedotusvälineet ovat jo lainanneet sitä tänä
aamuna. Ilmastonmuutos on päivän sana.
Yllättävää oli se, että ihmiset
kyselyn mukaan eivät halua tiivistää asumista, mutta sen sijaan ovat valmiita
vaikka nostamaan rakentamisen ja asumisen hintoja ilmastonmuutoksen torjunnan
nimeen. Myös ministeri Vapaavuori ehätti heti kertomaan tulevista rakentamisen
kiristämistä koskevista määräyksistä, jotka tulisivat voimaan kahden vuoden
kuluttua. Nyt kuulin näistä tosin ensimmäistä kertaa.. Onkohan valmistelu jo
oikeasti käynnissä? Vai oliko kyse heitosta?
19.1. Energia kohdistuu
väärin
Valtionyhtiöiden
toimihenkilöt ovat ryhtymässä lakkoon Stora Ensolaisten tueksi, tarkoituksenaan
painostaa valtioneuvostoa. Uskon, että lakosta koituu enemmän haittaa kuin
hyötyä. Sen sijaan, että yhteistuumin mietitään tulevaisuuden kehityssuuntia ja
konkreettisia parantavia toimia työpaikkoja menettäville alueille, energiaa
tulee kulumaan lakkojen ja niistä koituvien ongelmien selvittelyyn. Lisäksi
lakkauttamispäätöstä ja yt-neuvottelujen prosessia voidaan uudelleen käsitellä
lukuisia kertoja ja pyöritellä suuntaan ja toiseen, ilman että lopettamista
puoltavat faktat muuttuvat. Vuoret jylisevät ja hiiri syntyy…
11.1. Maailman parhaat
15-vuotiaat
OECD:n
kolmen vuoden välein tekemä selvitys 15-vuotiaidennuorten osaamisesta oli ensi
silmäyksellä Suomea mairittelevaa luettavaa. Tällä kierroksella painotettiin
luonnontieteiden osaamista, jossa Suomi osoittautui parhaimmaksi mittauksessa
mukana olleista 57 maasta. Peruskoulumme pystyy siis tämän arviointitavan mukaan
tuottamaan maailman parhaita oppimistuloksia, eli nuorilla on ”eväät”
tulevaisuuden tekemiseen. Miksi meillä kuitenkin puhutaan siitä, että työelämään
siirtyvillä nuorilla ei tutkinnon suorittamisen jälkeen ole työelämän
vaatimusten mukaista osaamista?
Missä
mättää? Mitä tapahtuu sinä aikana kun mitatusti maailman parhaat
luonnontieteiden taitajat ja lukemisessa sekä matematiikassa maailman toiseksi
parhaat ovat lukiossa, toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa ja
korkeakouluissa? Onko niin, ettei työelämään tulekaan enää sitä samaa maailman
eliittiä olevaa työvoimaa, jota huippuosaamisen varaan vannova yhteiskuntamme
tarvitsee?
Meidän on syytä olla ylpeitä PISA-tuloksista mutta mihinkään
hyvänolon tunteeseen tuudittautumiseen ei todellakaan ole varaa. Edessämme on
lukuisia suuria pikaista ratkaisua odottavia kysymystä, joihin on löydettävä
toimivia ratkaisuja pian. Kouluverkoston rakenteellinen kehittäminen koulutuksen
saatavuuden tasa-arvoisuuden rapautumatta, riittävän opettajakunnan saatavuus ja
nopeasti kasvavan aikuiskoulutuksen uusien tarpeiden tyydyttäminen ovat
esimerkkejä näistä.
Aiempien PISA-tulosten yhteydessä kriittisissä puheenvuoroissa
todettiin, että Suomesta hyvästä tasosta huolimatta puuttuu ehdoton huippu. Nyt
julkistetussa selvityksessä tässäkin asiassa on edistytty. Luonnontieteiden
osalta kahdelle ylimmälle tasolle yltäneiden oppilaiden osuus oli yli viidennes
(20,9%) kaikista oppilaista. Määrä oli suurin ja esimerkiksi muissa
pohjoismaissa kyseisten oppilaiden määrä jäi alle kahdeksan
prosentin.
Perusta on siis kunnossa, ala- ja yläkoulu ovat onnistuneet. Siitä
iso kiitos kuuluu varmasti lasten kanssa jaksaville opettajille, joiden tehtävä
ei ole helppo. Vaikeusastetta lisää vielä se, ettei luonnontieteiden arvostus
saatikka kiinnostus 15-vuotiaiden kohdalla ole kehuttava. Kiinnostuksen osalta
Suomi on toiseksi kehnoin.
Pohtiessani sitten tulosten ja olemassa olevien mielikuvien ja
väittämien ristiriitaa, on mieleeni noussut muutamia selittäviä tekijöitä,
miksei suomalainen nuori työelämään siirtyessään ole sitä maailman
huippuluokkaa. Yksi syy on varmasti suomalaisuudessa, itsetunnossamme, jolle ei
mikään riitä. Tilanne, jossa moni muunmaalainen jo tuulettaisi railakkaasti, me
suomalaiset vedämme vähän hartioita kasaan, otamme murheellisen ilmeen
otsakurttuineen ja pohdimme niitä kaikkia asioita, jotka olisi voinut tehdä
paremmin. Tässä asiassa muutoksen saamiseen ei koulu riitä. Asennekasvatuksen
kohteeksi pitää ottaa meidät kaikki.
Jotain
koulunkin kanssa pitää tehdä. Perusopetuksen osalta tason pitäminen varmasti
riittää ja nyt olisi mielestäni aika pohtia jatkoa. Lukio ja 2. asteen
ammatillinen koulutus ovat putkessa seuraavana, jossa toisaalta saavutettu
huippuosaaminen pitäisi hyödyntää ja herättää puuttuva kiinnostus ja arvostus
mm. luonnontieteisiin. Hyvinvointi teknologiayhteiskunnassamme edellyttää sitä
itse kultakin jo nyt tulevaisuudesta puhumattakaan. Juuri nyt olisi oikea hetki
panostaa nimenomaan toisen asteen koulutuksen muotojen ja menetelmien
kehittämiseen.
Tällä
kaudella tulevaisuusvaliokunta aikoo ottaa koulutuksen tosissaan. Yksi
pääteemoistamme on osaaminen, ja aiomme paneutua osaamisvetoiseen talouteen ja
toisaalta kansalaisten elämänhallintaan ajantasaisen yleissivistyksen avulla.
Tässä työssä meillä on kaksi etenemissuuntaa; ensinnäkin luovuuden ja
innovaatioiden alueet maailmassa ja Suomessa ja toisaalta tulevaisuudessa
tarvittavan yleissivistyksen ennakointi.
9.1. Noro noro - todetaan Nokialla vielä pitkään
Minulla oli eilen mahdollisuus osallistua Nokian lukiolla järjestettyyn
aamulehden yleisötilaisuuteen koskien Nokian vesikriisiä. En ollut mukana
panelistina vaan istuin yleisön joukossa kuunteluoppilaana. Lukion auditorio oli
nuijalla lyöty täynä ihmisiä - tämä kieli vahvasti siitä, että tällainen
tilaisuus oli tarpeeseen (ensimmäinen katastrofin jälkeen). Poliisivoimin
turvattiin turvallisuutta, niin kuumana vieläkin käydään pinnan alla.
Eikä ihme: kyllä itsekin kun kuulin asiasta, ajattelin: mitenkä tämä on
mahdollista? Miksei asiasta tiedotettu riittävän ajoissa? Miten ihmeessä
tuollainen putkiliitos, joka lisäksi on lainvastainen on mahdollinen? Miten
puhdas vesi ja likavesi voi mennä sekaisin kun yhtä hanaa kääntää väärään
suuntaan? Uskomatonta.
Eilinen tilaisuu herätti monta kysymystä, mutta eniten minua säälitti Nokian
vs. kaupunginjohtaja, joka yritti vastailla kysymyksiin muttei selkeästi kyennyt
perustelemaan asioita kuulijoille - varsinainen kaupunginjohtaja oli
sairaslomalla kuun loppuun, no ihmekös tuo?
Mutta missä oli panelista vesilaitoksen johto? Johtaja tietenkin on
sairaslomalla, mutta entäs kakkospomo? Ja ennenkaikkea, missä oli valtuuston
puheenjohtaja ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja - he ovat ylimmät
luottamushenkilöt, ei heidän sovi piilotella virkamisten selän takana. On
pöyristyttävää, jos valtuuston puheenjohtajan ainoa viesti hädässä oleville
kaupunkilaisille on se, että "hänen tehtävänään on pysytellä pois tieltä" -
huhuh. Kyllä eilisen tilaisuuden osalta taitaa seuraavien kunnallisvaalien
jälkeen pysyäkin?
Eilisen tilaisuuden jälkeen mieleni oli hyvin sekava, kun ajelin kotia kohti:
näyttää siltä, että kaikki varautuminen oli täysin falskattu - onko kaupungin
osalta edes tehty lain vaatimia valmiussuunnitelmia - mikä on tiedotuksen tila
kaupungissa, onko olemassa mitään kriisiajan suunnitelmaa - entäpä jos
vastaavanlainen toistuu? Minkähänlaisessa kunnossa muiden kaupunkien putket
ovat?
Kriisitiedottamisen osalta tärkeintä on tiedon nopeus, ajantasaisuus ja
selkeys. Heti olisi pitänyt pitää avoin tiedotustilaisuus ja kaikki media
paikalle - siitä se olisi lähtenyt. Lisäksi apua on saatavilla: sisäministeriö
auttaa tarvittaessa. Miksei käytetty ylen kanavia tiedottamiseen? Kaikkein
modernein väline on kännykät: teletiedot ovat alueellisesti nopeasti saatavilla
ja jo ensimmäisen puolen tunnin aikana olisi kaikilla alueen asukkailla ollut
kännykässä tekstiviesti: älä juo vettä!
No - tietenkin jälkiviisaus on aina paras viisauden laji: toivottavasti tästä
opittiin jotakin. Surullisinta on se, että kärsijöinä ovat nyt asukkaat ja myös
kaupungin maine on kyseenalaistunut. Tärkeintä on nyt hoitaa jälkityö: usko
tulevaisuuteen ja usko myös siihen, että asiat ovat hoidossa, usko kaupungin
johtoon ja myös poliittiseen johtoon: nyt näin ei ole.
8.1. Hengellinen diibadaaba karkottaa nuoret kirkosta
Aamulehti uutisoi tänään, että suomalaisten innolle erota kirkosta ei näy
loppua. No ei kyllä ole ihme. Kirkko on jämähtänyt - vieraantunut täysin tästä
päivästä. Sen on voinut havaita jo vuosia tyhjistä paikoista
jumalanpalveluksissa. Vain jouluisin ja joululaulujen kajahtaessa kirkkojen
salit täyttyvät. Tämä kielii siitä, että ihmiset haluavat pääsääntöisesti vain
perinteiden vuoksi ja erityistapahtumissa käydä kirkossa. Kuitenkin tarvetta
hengellisyyteen on, väitän että nyt vielä enemmän kuin koskaan.
Silloin kun itse olin yhteisen kirkkovaltuuston jäsenenä Tampereella
kiinnitin useasti huomiota siihen miten byrokraattinen, kankea ja
työilmapiiriltään huono laitos kirkko organisaationa on. Kuinka sellaiset
työntekijät, jotka itse ovat erittäin ahdistuneita ja väsyneitä jaksavat auttaa
muita? Vuosia sitten tehtiin kirkon piirissä työilmapiiritutkimus, jossa
todettiin, ettei kaikki ole kunnossa. Tuon tutkimuksen mukaan työntekijät
sairastelivat ja olivat uupuneita. Mitä tilanteen parantamiseksi on tehty?
Pelkät saarnat ja liturgiat eivät tavoita nykyihmistä ongelmineen ja
ahdistuksineen. Kirkon tulee olla siellä missä ihminenkin – käydä aitoa dialogia
yhteiskunnan kanssa sen kipupisteistä ja avata yhteiskunnallista keskustelua.
Mistä johtuu se, että esim. Isä Mitro on niin suosittu? Siitä, että hän on
aidosti lähellä siellä missä käydään keskustelua ja ollaan mukana vaikuttamassa
yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Joskus kevyestikin, leikin varjolla – jopa
Uutisvuodossa. Hänellä muuten on aivan loistava huumorintaju, josta pidän.
Naispappeus on itsestäänselvyys!
2000-luvulla kirkko on ainoita organisaatioita, jolle ei mene jakeluun aito
tasa-arvo. Vieläkin kirkko jaksaa jauhaa naispappeudesta – asiasta, jonka
pitäisi olla tänä päivänä itsestään selvä. Mikä tekee miehestä paremman papin
kuin naisesta? Mikä tekee miehestä tässä mielessä autuaamman ja puhtaamman?
Elinkeinoelämän valtuuskunnan tekemän tutkimuksenkin mukaan naiset ovat miehiä
parempia johtajia – miksi naiset sitten olisivat huonompia pappeja? Mitä
pitempään tämä jauhaminen jatkuu, sen suurempi on jäsenkato kirkosta. Kyllä moni
naispuolinen jäsen varmasti miettii asioita.
Pappi joka ei kunnioita toista sukupuolta on ”näennäispappi”.
Vammalan kappalainen Jari Rankinen ilmoitti, ettei halua toimittaa
jumalanpalvelusta naispapin kanssa. Entäpä jos naispappi ilmoittaisikin, ettei
halua toimittaa jumalanpalvelusta hänen kanssaan? Entäpä jos minä
seurakuntalaisena ilmoitan etten missään nimessä halua seurakuntaani pappia joka
ei kunnioita toista sukupuolta? Minä en ainakaan haluaisi omaa lastani
(varsinkaan jos se olisi tyttö) kastamaan miespappia, joka hyljeksii naisia ja
osoittaa epäkunnioitusta toista sukupuolta kohtaan. En myöskään haluaisi häntä
vihkipapikseni, saati siunaamaan minua viimeiselle matkalleni. Eihän hän edes
kunnioita minua ja sukupuoltani? Herää kysymys onko hänellä aidosti sydän mukana
työssään? Minusta tällainen pappi on "näennäispappi".
Kirkon piirissä puhutaan suvaitsevaisuudesta ja siitä, että ”tulkaa tyköni
sellaisina kuin olette” - kuitenkin kirkko on ollut usein juuri se ensimmäinen
teilaaja erilaisuuden suhteen – ainakin politiikassa. Tämä on nähty useiden
lainsäädäntöhankkeiden yhteydessä. Muistuu mieleeni kristillisten edustaja Kari
Kärkkäisen puhe eduskunnan täysistunnossa koskien samaa sukupuolta olevien
parisuhteen rekisteröintiä: niin ala-arvoista, moralisoivaa, asianvierestä ja
kamalaa puhetta en ole koskaan aikaisemmin kuullut. Siitä oli kyllä
suvaitsevaisuus kaukana. Minulle itselleni tuo kysymys oli eduskunnassa myös
hyvin vaikea, mutta kuultuani Kärkkäisen puheen löin kantani lukkoon.
Itse kuulun kirkkoon ja arvostan kirkollisia arvoja. Siksi kannankin suurta
huolta siitä kehityksestä, joka kirkkoa kohtaa, ellei se ota tämän päivän
realiteetteja tosissaan. On surullista, että perhekäsitys on monella tavoin
murentunut ja että tämän päivän nuori ei enää asu ydinperheessä. On sinun
lapsia, minun lapsia, meidän lapsia ja naapurin lapsia. Enemmänkin perheistä on
tullut asumayhteisöjä, joukko ihmisiä jotka rakastavat toisiaan ja huolehtivat
toisistaan.
Mutta näin on: sille emme voi mitään. Onnea ei säädetä lailla eikä perheitä
pidetä kasassa lainsäädännöllä, vaan rakkaudella. Tämä on kirkonkin nyt hyvä
tiedostaa ja ymmärtää yhteiskunnan muutos.
|