Helmikuu

20.2. KESKUSTALLA KUNNALLISVAALIHIKI!

Viikonloppuna keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen arvosteli Kokoomuksen ministereitä Jyri Häkämiestä ja Sari Sarkomaata ja kertoi, että keskustan kenttä on heihin tyytymätön. Olisikohan niin, että nyt kannattaisi Korhosen kysäistä asiaa itseltään pääministeriltä. Pääministeri Vanhanen ja keskustan ministerit ovat nimittäin yhdessä sitoutuneet tehtyihin päätöksiin. Vai onko niin, että keskusta tosissaan pelkää Kemijärven massaliikkeen etenevän kohti etelää liian lujaa vauhtia pyyhkäisten samalla kartalta monta keskustalaista ääntä?

Yksin on yleensä vaikea riidellä, mutta Korhonen pystyy siihenkin.
Hallitusyhteistyö on toiminut hyvin, ja palaute on ollut hyvää: Ehkä Korhosen pitäisikin nyt paneutua oman ministeriryhmänsä työskentelyyn perusteellisemmin.

14.2. HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

Helmikuu on tuonut hetkeksi lunta maahan ja Tampere näyttää kauniilta. Kylmä sää ei haittaa, kun mielessä ovat lämpimät ajatukset.

Nyt on hyvä hetki muistaa läheisiä ja hiukan kaukaisempiakin ystäviä. Ihmiset
ovat tärkein voimavara elämässä. Ystävien kanssa ilot ovat suuremmat ja surut pienemmät kuin yksin paarustaessa.

Ihmissuhteet vaativat vaivannäköä pysyäkseen yllä. Arkisen kiireen keskellä ystävien muistaminen helposti unohtuu. Onneksi on tällainen erityinen teemapäivä aivan sitä tarkoitusta varten! Muista sinäkin ystäviäsi tänään.

Hyvät ystävät ovat kuin lyhtyjä tiellä -
ne eivät lyhennä matkaa,
mutta tekevät sen valoisammaksi kulkea.
-Marleena Ansio-

13.2. HUONOSTI MITOITETTUA KOULUTUSTA

Muutama päivä sitten sanomalehdissä oli iso juttu siitä, kuinka kevään valmistuva poliisikurssi joutuu suurin piirtein suoraan kortistoon. Uutisen mukaan vain kuudelle oli valmistumishetkellä töitä tiedossa. Muiden osalta edessä olisi parin vuoden työttömyysputki ennen kuin poliisin virkoja olisi tiedossa. Tässä yhteydessä voi tietysti kysyä, mitä tapahtuu ensi vuonna ja sitä seuraavana vuonna valmistuville.

Ennakoinnin keinoin pitäisi pystyä arvioimaan yhden ammatin koulutusmäärä, ammatin, johon ei voi valmistua kuin yhtä väylää pitkin. Myöskään poliisien työpaikkojen määrän tai heidän ikärakenteensa selvittäminen ei luulisi olevan mahdoton tehtävä. Näillä lähtötiedoilla voisi odottaa parempaa koulutustarpeen ennakointia ja mitoitusta.

Yhtä lailla ihmetyttää se, miksi juuri nyt poliisien määrää ollaan niin voimakkaasti karsimassa. Suomi on rikkaampi kuin koskaan, mutta samaan aikaan me emme voi hyvin. Ihmisten huoli omasta turvallisuudesta on aiheellista, rikollisuus on turhan yleistä ja raaemman rikollisuuden lisääntymisen riski suuri. Huumejuttuja on aivan liikaa, eikä ole ollenkaan sanottua, etteivätkö Ruotsin mallin mukaiset ryöstöt olisi mahdollisia myös meillä. Esimerkkejä on jo ollut.

Samoin vähänkin harvempaan asutuilla seuduilla saa virkavaltaa odottaa rikos- tai onnettomuuspaikalle kohtuuttoman kauan. Ihmisten oikeusturvan kannalta myös poliisin esitutkinta-aikojen kohtuuton pidentyminen on huolestuttavaa. En todellakaan ole ehdottamassa, että Suomesta tehtäisiin mikään poliisivaltio, mutta toivoisin todella, että yleinen turvallisuus saataisiin sellaiselle tasolle, että meillä kaikilla olisi luottavainen olo.

11.2. SUOMALAISTA RULETTIA

On tämän talven tyypillinen aamu, räntää vihmoo ja rapa roiskuu nollakelisessä hämärässä. Olen tuhansien muiden suomalaisten kanssa työmatkalla tien päällä. Tuulilasin pyyhkijät tekevät parhaansa pitääkseen näkyvyyden jollakin tavalla siedettävänä, ja oma vauhtini on olosuhteisiin nähden varmasti riittävä. Se ei kuitenkaan näytä olevan tarpeeksi, sillä vasenta kaistaa pitkin suhahtelee autoja ohi tasaiseen tahtiin.

Saavuttaessa kehäkolmosen risteykseen tienopeus muuttuu, mutta ohi ajavien autojen nopeus ei, ennen kuin suma puuroutuu vähän ennen ykköskehää. Loppumatka madellaan sitten kiireettömästi aina Helsingin keskustaan saakka. Jos olisi tiukkapipoinen, niin verenpainettaan voisi nostattaa vielä lukuisissa tukkoon ajetuissa risteyksissä. Bussikaistaa hyväksi käyttävät pujottelijat kuvittelevat voittavansa aikaa päättömällä puikkelehtimisellaan.

Mikä meitä fiksuja suomalaisia tosiaan vaivaa auton ratissa? Onko nykyajan kiireinen elämän meno mennyt jo liian pitkälle, vai mistä on kysymys? Erilaiset joukkoliikenteen kehittämishankkeet ovat varmasti kaikki hyvästä, mutta niillä ei vain ratkaista kaikkia Suomen liikkumiseen liittyviä ongelmia. Suurin ongelma tuntuu nimittäin löytyvän itse kunkin korvien välistä.

7.2. VAUHTISOKEUDEN VAAROJA

Suomalaista yliopistomaailmaa ollaan uudistamassa paremmin nykyaikaan
sopivaan muotoon. Toisaalta on tarve turvata yliopistojen akateeminen
vapaus, ja toisaalta niiden tulisi olla yksi keskeinen innovaatioiden
sekä korkean osaamisen lähde. Nyt on myös julkisuudessa herätty käymään
keskustelua siitä, mitä oikeastaan halutaan ja millä ehdoilla.

Jo hallitusohjelmaankin kirjattu innovaatioyliopisto on koko
uudistuksen lippulaiva, ja siksipä keskustelua käydään pitkälti sen
ehdoilla. Taustalla on kuitenkin koko yliopistolaitoksen perustuksia
myllertävä muutos kun valtion tilivirastoista tehdään
julkisoikeudellisia oikeushenkilöitä tai säätiöitä.

Lain tulisi suunnitelmien mukaan olla voimassa runsaan vuoden kuluttua
ja toiminnan koko laajuudessaan vajaan kahden vuoden päästä.
Käytännössä lakiesitys ei ole vielä lausuntokierroksella.
Innovaatioyliopiston säätiö pitäisi perustaa tämän kevään kuluessa,
vaikka rahoituksesta ei ole täyttä varmuutta. Valtio on sitoutunut 500
miljoonan euron sijoittamiseen säätiöpääomaan, mutta mistä rahat? Alun
perin ajatuksena oli käyttää valtionyhtiöiden myynnistä saatavia
tuloja, mutta kukapa nyt Stora Enso-tapauksen ollessa kuumimmillaan
kuvittelee, että myynti tässä tilanteessa olisi mahdollista. Myöskään
elinkeinoelämän 200 miljoonan euron osuuden kokoon saaminen ei ole vielä varmaa.

Olen sitä mieltä, että ehdottomasti tarvitsemme Suomeen huipputason
yliopistokoulutusta ja tutkimusta, mutta pitäisikö nyt hiukan
rauhoittaa tahtia ja toteuttaa siirtymä muutama vuosi verkkaisemmalla vauhdilla?