|
En voi kieltää, ettenkö olisi
elänyt poikkeuksellisen vaikeita aikoja. Turha kai on toistaa sitäkin, että
ryöpytys on ollut kohtuuton. Olen ollut tilanteessa, jossa jokainen lausunto,
ilmaisu tai ele ovat muuttuneet puolustuspuheeksi.
Hyvä kysymys: eikö
minulla ole ollut oikeutta edes puolustautumiseen? Syytökset vellovat hurjina ja
tuntuu, että ihan sama mitä sanon tai teen, niin olen kuin perhonen hämähäkin
seitissä. Jos olen voimattomana hiljaa, se onkin pakoilua. Kun taas yritän
vastata, sitä enemmän takerrun mediaverkkoon.
Mediaviisaat jakavat minulle
televisio-ohjelmissa taktisia vinkkejä jälkikäteen, mitä olisi tullut tehdä.
Silti paraskaan ulkopuolinen ei pysty tietämään, millaista on olla julkisen
sanan teilipyörässä. Sen voin sanoa, että jos tämän kaiken kestän, olen todella
vahva.
Minä olen päättymättömässä
kolmivuorotyössä vailla taukoja pyhät arjet. Viestintä virtaa 24 tuntia
vuorokaudessa. Siinä taitaa unohtua, että olen myös pienen lapsen äiti.
Jos pystyy enää mihinkään huumoriin, niin se kai tulisi tänäisestä. Yksi
lehti on repinyt sivunsa siitä, että olen saanut ”kikkeliviestin”. Kun olen
kohteliaasti yrittänyt selittää sen lähettäjälle tämän ymmärtämällä kielellä,
että tuollainen viestittely ei ole korrektia äläkä lähetä moista roskaa
eteenpäin, se on mediassa käännetty muotoon, että minulla olisikin ollut
poikkeuksellisen läheinen yhteys viestin lähettäjään. Vain naiselle voi tapahtua
tällaista, mutta olen uupunut selittämään edes tätä.
Tärkein viestini on
kuitenkin se, että tästä kaikesta höykytyksestä huolimatta tulen jatkamaan
töitäni eduskunnassa sillä isolla valtakirjalla, jonka olen äänestäjiltäni
saanut. Olen saanut voimia puhelimitse, sähköpostilla ja tekstareilla tulleista
viesteistä, jotka antavat ymmärtää, että en ole yksin työni kanssa. Kiitän
teitä, paljon.
Marja Tiura
|
